Onnistumisen ilo

Tänään oli poikkeuksellisen hieno päivä. Ei, siihen ei vaikuttanut 10h pohjalle otettu yöuni, ei siihen ei vaikuttanut maittava havaijinleike lähiruokalassa, ei siihen ei vaikuttanut loistava sää ja vuorokausiin kirkkain kohdalleni osunut auringonpaiste. Päiväni pelasti onnistuminen.

Onnistumisen tunne on mieletön. Tämänkertaisen tapauksen teki erittäin mehukkaaksi se, että ongelman parissa on painittu töissä pari päivää, ja nyt sitten viikon lopuksi, perjantaina iltapäivästä, kun tuottavuus alkaa lähentyä nollaa se tulee, älynväläys. Kun sitten vielä työtoveri yhtyy mielipiteeseeni ja pomo ilmoittaa asian kunniaksi lähtevänsä aikaisin kotiin, oma onnistumisen tunne on kruunattu.

Miksi sitten onnistumisen tunne iskee niin harvoin? Itsellä pikaisen arvion pohjalta onnistumisia kyllä tulee, mutta niille ei vain osaa antaa oikeaa painoarvoa. Pienet asiat jäävät arjen harmauden massaan, eivätkä aiheuta tunteita. Minulle avain useampaan onnistumiseen olisi siis köllötellä itsekehun valossa varsin epäsuomalaiseen tapaan.

Opittua tästä. Uskallan sanoa olevani ihan hyvä jätkä, enkä aina vähättele omaa toimimistani. Näin ei tarvitse odottaa uutta onnistumista viikkokausia.

Ostoslista

Vanhana materialistina jäin miettimään, mitä minulla voisi olla hypermegamarketin ostoskorissa, jos tuloni olisivat vaikkapa kaksinkertaiset nykyiseen nähden. Tässä ei ole siis tarkoitus luetella kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä, vaan pieniä ja vähän isompia vimpaimia ja tarvikkeita. Luettelin romut aihealueittain, tärkeys/mahdollista tulevaa hankintajärjestystä en edes lähde veikkailemaan. Tiedoksi vielä sekin, että lista on  vain minulle itselleni. Lahjat ja tarvikkeet vaimolle ja pojille on jätetty tämän luettelon ulkopuolelle tarkoituksella:


Retkeily:

• Retkikirves: En voi sietää Fiskarssin kirveitä. Niiden terä on täysin väärässä kulmassa varteen nähden. Tyylikkyyttä ja Suomalaista käsityötaitoa sen sijaan edustavat Rosellin ja JT Pälikön tuotteet. Pälikön tilaustuotteena toimittamaa kirveen hintaa en halua lähteä edes arvailemaan. Rosellin kirvestä saa kaupasta hintahaarukassa 70 - 90e.
• Lumikengät: Tällä elopainolla lumikenkiä vielä löytyy (varusteineen 120+ kg), mutta niiden fyysiset mitat alkavat olla lähempänä eräsuksia. Kahta saman hintaluokan kenkäparia olen tuijotellut. TSL 227 Escape ja Tubbs Wilderness 36. 
• Teleskooppisauvat riittävän isolla sommella, että niillä on mukava römytä lumikenkien kanssa umpihangessa.    

Arjen juhlaa:

• Tabletti / kindle, matkalukemista ja netin selailua. Mitä muuta tehdä päivittäin 20min / suunta työmatkoilla? 
• Bluetooth kuulokkeet edellisen hankinnan ja puhelimen kaveriksi. Laatuäänet ja vastamelutoiminto on pelastus tätejä vilisevässä aamujunassa.

Kirjallisuutta:

• Kaikki aiheesta retkeily, ammattirkirjallisuuden hoitaa firma 

Kuntoilu/hyvinvointi:

• Kuntosaliohjelma, joka toimisi mahdollisimman hyvin käsi + levypainoilla. Joka lihaksen eristäviä kuminaruja en kaipaa.
• Nostoremmit kuntosaliharjoitteluun. Ei anneta maksimien jäädä kiinni näin mitättömästä asiasta.
• Skiket (rullaluistimet ei kuulosta niin hauskoille)

Kaikki muu:

• Vapaa-aikaa toteuttaa kaikki mahdollinen ja mahdoton.

Lopun alku

"Loma loppuu!!" Huutaa täti Citymarketin mainoksessa. Tämä on valitettavan ajankohtainen tilanne omallakin kohdalla. Kolme viikkoa kestänyt isyysvapaani on lopussa, maanantaina kutsuu toisenlainen arki ja rutiinit. Eniten huolta tämä herättelee siltä osin, että tässä kohtaa vaimoni jää yksin vastasyntyneen ja esikoisemme kanssa. Siinä on hommaa reippaasti enemmän, kuin keskivertokonsultilla.

Kuluneet kolme viikkoa ovat pitäneet sisällään syntymän ihmeen, uhmaikäisen kanssa tappelua, epävarmutta omasta vanhemuudesta ja sen pohjattoman ilon, kun uusi tulokas ensimmäisen kerran vääntää naamalleen hymyntapaisen. Vaikka arki on ollut erilaista kuin töissä painaessa, enkä tätä kutsuisi missään tapauksessa isyyslomaksi (jotka niin tekevät, eivät joko omaa omia lapsia tai sysäävät itselleen kuuluvat hommat jollekin toiselle) vaan isyysvapaaksi.

Uusi tulokas saa jälleen parin vuoden jälkeen muistamaan mikä tässä kaikessa on todella tärkeää ja mikä vähemmän. Ns. Ensimmäisen maailman ongelmat, joita facebook on oman seinäni osalta täynnä, saavat minut tuntemaan tiettyä ylenkatsetta. Ei sillä ole merkitystä, mitä joku sanoi jossakin tai että, byhyy, mun lomareissulla kaikki ei mennyt aivan täydellisesti. Koen olevani tällä hetkellä, kummankin poikani nyt nukkuessa, kovin tuollaisen yläpuolella.

Uusi blogi

Kun vaimoni kysyi alatko bloggaamaan, en oikein tiennyt mitä vastata.

Lähtökohtana tämän avaamiselle lienee enemmänkin koota omia ajatuksiani ylös, päiväkirjamaisesti, jotta voin vaikkapa paremmin seurata oman oikeinkirjoituksen kehittymistä tai kehittymättömyyttä. Perinteisen blogin idea on käsittääkseni esitellä jonkin tietyn, tarkankin aihealueen ideoita tai ajatuksia yleisölle, mutta minua pitkään vaivannut (ainakin koko aikuisikäni) päättämättömyys yhdistettynä haluun kokeilla kaikennäköistä tulee näkymään tämän blogin aihealueiden monimuotoisuutena. Koetan siis tagata kirjoitukseni hyvin.

 Tulevia aiheita voisivat olla ainakin: Mitä tein tänään, Eräily, riippumatot, viski, rc-helikopterit ja erilaiset sosiaaliset ilmiöt. Katsotaan mitä tästä tulee.

 P.S. Blogin nimi Hiiden tiet viittaa sanan muinaissuomalaisiin juuriin. Ei myöhempien aikojen "pikkupirumeininkiin" vilkaise lisää vaikka wikipediasta