"Loma loppuu!!" Huutaa täti Citymarketin mainoksessa. Tämä on valitettavan ajankohtainen tilanne omallakin kohdalla. Kolme viikkoa kestänyt isyysvapaani on lopussa, maanantaina kutsuu toisenlainen arki ja rutiinit. Eniten huolta tämä herättelee siltä osin, että tässä kohtaa vaimoni jää yksin vastasyntyneen ja esikoisemme kanssa. Siinä on hommaa reippaasti enemmän, kuin keskivertokonsultilla.
Kuluneet kolme viikkoa ovat pitäneet sisällään syntymän ihmeen, uhmaikäisen kanssa tappelua, epävarmutta omasta vanhemuudesta ja sen pohjattoman ilon, kun uusi tulokas ensimmäisen kerran vääntää naamalleen hymyntapaisen. Vaikka arki on ollut erilaista kuin töissä painaessa, enkä tätä kutsuisi missään tapauksessa isyyslomaksi (jotka niin tekevät, eivät joko omaa omia lapsia tai sysäävät itselleen kuuluvat hommat jollekin toiselle) vaan isyysvapaaksi.
Uusi tulokas saa jälleen parin vuoden jälkeen muistamaan mikä tässä kaikessa on todella tärkeää ja mikä vähemmän. Ns. Ensimmäisen maailman ongelmat, joita facebook on oman seinäni osalta täynnä, saavat minut tuntemaan tiettyä ylenkatsetta. Ei sillä ole merkitystä, mitä joku sanoi jossakin tai että, byhyy, mun lomareissulla kaikki ei mennyt aivan täydellisesti. Koen olevani tällä hetkellä, kummankin poikani nyt nukkuessa, kovin tuollaisen yläpuolella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti